Kun Peter Bringselius perusti oman arkkitehtitoimiston, Hjortsjöskolan putosi hänen syliinsä lähes välittömästi. Hanke sisälsi useamman vuosiluokan luokat, viisi koordinoitavaa konsulttia sekä kunnan, jolla oli korkeat tavoitteet. Samaan aikaan hän oli päättänyt jättää Revitin ja siirtyä Archicadiin. Siitä tuli hänen suurin haasteensa, ja hänen vahvin perustelunsa työkalun siirrolle.
Tie omaan studioon
Peter Bringselius on koulutukseltaan arkkitehti Lundin teknillisestä korkeakoulusta (Lunds Tekniska Högskola) ja on työskennellyt Wingårdhsilla Göteborgissa ja sen jälkeen kaksitoista vuotta Yellonilla Jönköpingissä. Muutama vuosi sitten hän otti loikan ja perusti oman yrityksen nimellä Studio Peter Bringselius. Nykyään hän pyörittää toimintaa yksin toimivana arkkitehtina Smålandista käsin, usein tiiviissä yhteistyössä sisustusarkkitehti Emily Hedenstedtin kanssa.
Hänen suunnittelufilosofiansa kulkee työnimellä ”Less is core”. Parafraasi Mies van der Rohen klassikosta, mutta selkeällä suunnalla.
”Less is more koskee esteettistä minimalismia. Less is core koskee materiaalista minimalismia. Meidän on käytettävä vähemmän energiaa ja vähemmän uutta materiaalia kaikessa mitä teemme. Siinä on kestävyyden ydin.”
Se on pragmaattinen lähestymistapa. Ja se näkyy siinä, miten hän valitsee sekä toimeksiannot että työkalut.
Toimeksianto, jota hän ei ollut odottanut
Kun Peter aloitti omillaan, hän oli jo piirtänyt koulun Vaggerydin kunnalle Yellonilla työskennellessään. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä, joten hän otti uudelleen yhteyttä kuntaan, kun hän halusi käyttää projektia referenssinä uudelle toimistolleen. Soiton aikana kävi ilmi, että heillä oli useita projekteja käynnissä. Ja he tekisivät mielellään uudelleen yhteistyötä Peterin kanssa.
Ensimmäinen toimeksianto oli Hjortsjöskolan. Se on koulurakennus, joka on osa koulualuetta, jossa on 1950-luvulta lähtien rakennettuja rakennuksia ja jota ympäröi matala omakotitaloalue. Hankkeeseen liittyivät korkeat suunnittelutavoitteet, vahva pedagoginen visio kengättömästä koulusta kuivine ja märkine vyöhykkeineen sekä koordinoitava konsulttiryhmä. Koulu, jonka oli määrä korvata vanha rakennus, joka oli suljettu ympäristö- ja terveysriskien vuoksi, rakennettuna täsmälleen samalle paikalle, mutta huomattavasti isommalla.
Kyseessä oli suora toimeksianto aiempien ansioiden perusteella, ei kilpailua, vaan pelkkää luottamusta. ”Se oli aika iso toimeksianto aluksi, kun on juuri aloittanut omillaan.” Peter muistelee.
Päätös vaihtaa työkalua
Peter oli työskennellyt Revitissä Yellonilla. Hän ei koskaan tullut siihen täysin sinuiksi: ”Se on ohjelma, jonka insinöörit ovat kehittäneet insinööreille. Se ei aivan tarjonnut, mitä minä arkkitehtina tarvitsin.”
Revit vaati myös paljon sisäistä osaamista toimiakseen sujuvasti. Yellonilla heillä oli useita BIM-vastaavia, jotka auttoivat Revitin työkalujen, mallien ja teknisten ongelmien kanssa. Yksin toimivana arkkitehtina Peterillä ei tuota tukea olisi ollut. Eikä hän halunnut ryhtyä omaksi IT-osastokseen.
Hän oli aiemmin kokeillut Archicadia harjoittelujaksollaan ja muisti sen intuitiivisempana työkaluna. Hän latasi kokeiluversion ja kävi peruskurssin. Silloin Vaggerydin kunta soitti.
”Tiesin tarvitsevani BIM-työkalun tiukan paikan tullen. Tuntui vähän pelottavalta vaihtaa autoa kesken ajon. Mutta päätin panostaa Archicadiin”, Peter kertoo.
© Studio Peter BringseliusTärkeä sana on ”salliva”
Peter kuvailee Archicadia ”sallivaksi”. Se on hänen oma sanansa, johon hän palaa useaan otteeseen.
Revitissä hän koki, että työkalu määräsi paljon. Työkalu ei antanut tehtä asioita, mitä se ei ole ottanut huomioon, vaan Sinun on ratkaistava se tällä tavalla.
Archicadissa hän koki suurempaa vapautta. "Ehkä voin kokeilla tätä. Teen objektin Muunne-työkalulla ja määritän sen lattiaksi. Tai tiilestä tehdyksi kohokuvioksi." hän perustelee.
Tuo vapaus tuli tarpeeseen heti. Peter halusi liittää rakennuksen paikalla olevaan vanhaan 50-luvun kouluun, jonka julkisivussa oli kuvioitua keltaista tiiltä. Hän jatkoi ideaa ja loi kohokuviointeja uuden rakennuksen tiilijulkisivuihin. Kuvion hän mallinsi Muunteella. Luova ratkaisu, joka oli helppo toteuttaa Archicadissa.
Rakennus jaettiin pienempiin massoihin kolmella eri julkisivumateriaalilla: tummalla lasitetulla keramiikalla, harmaalla tiilellä ja kuitusementtilevyillä sekä keltaisella kohokuvioidulla tiilellä. Mittakaava saatiin näin pilkottua pienemmäksi, jolloin koulu ei näyttäytynyt suurena lohkona omakotitaloalueella, vaan useina pienempinä, toisiaan vasten nojaavina taloina.
Sisätiloissa Peter ja Emily työskentelivät luonnonmateriaalien parissa ja jakoivat koulun kolmeen pääosaan, joista kullakin oli oma väriteemansa: Niitty, Metsä ja Järvi. Kolme smålandilaista maisemaa. Yksinkertainen keino auttaa oppilaita löytämään paikkansa.
”Tärkeintä on luoda hyvä sekoitus virikkeitä ja tuttuutta. Että oppilaat tuntevat itsensä huomioiduiksi ja saavat energiaa omasta kouluympäristöstään.”
© Studio Peter BringseliusKoordinointi, josta ei tullut pullonkaulaa
Kun projektissa oli useita konsultteja, muun muassa rakenne-, LVI- ja sähkösuunnittelijat, oli vaarana, että IFC-tiedonsiirosta tulisi ongelma. Konsultit käyttivät eri ohjelmistoja. Rakennesuunnittelija työskenteli Revitissä ja Teklassa. Toisilla oli omat työkalunsa.
Peterillä ei ollut tästä mitään dramaattista tarinaa kerrottavana. Ja juuri se on tässä pointtina: ”Jaoimme IFC-tiedostoja ja se toimi hyvin. Ei ollut mitään ongelmia.”
Itsenäiselle arkkitehdille, joka oli aiemmin ollut huolissaan siitä, että Revit vaatisi oman BIM-vastaavan, tämä oli helpotus. Malli oli Archicadissa, kaikki koordinoivat työnsä sen ympärille ja projekti eteni sujuvasti.
© Studio Peter BringseliusMac, bonuksena
Siirto Archicadiin antoi Peterille mahdollisuuden siirtää työn Macille. Sitä Revit ei nykyään salli.
Se ei ole useimmille arkkitehdeille pääasia, mutta sille, joka arvostaa valinnanvapautta, se on mainitsemisen arvoinen. Archicad toimii natiivisti sekä macOS-käyttöjärjestelmässä että Windowsissa. Peterillä on PC vieressä tiettyjä renderöintityökaluja varten, mutta päätyö tapahtuu Macilla.
Mistä hän luopui
Hieman odottamattomana seurauksena Peter irtisanoi SketchUp-tilauksensa siirron jälkeen. ”Minusta on helpompi luonnostella suoraan Archicadissa kuin Revitissä. Ehdottomasti. En tarvitse SketchUpia enää.”
Arkkitehdille, joka pyörittää omaa yritystä ja haluaa pitää työkalupakinsa yksinkertaisena, tämä on sekä konkreettinen säästö että henkinen helpotus: vähemmän synkronoitavia tiedostoja, vähemmän hallittavia versioita.
Hän mallintaa mielellään perspektiivissä luonnostellessaan massoja Archicadissa: ”Minusta Archicad tuntuu vähän joustavammalta. En ole mikään tietokonenero. Haluan vain, että homma sujuu niin, että voin tehdä sitä, missä olen hyvä, sen sijaan, että ratkoisin tietokoneongelmia.”
Lopputulos
Hjortsjöskolan valmistui keväällä 2026. Oppilaat muuttavat sisään syyslukukaudeksi. Toimeksiantaja, Vaggerydin kunta, on erittäin tyytyväinen kunnan kiinteistöpäällikön mukaan, joka on seurannut projektia alusta loppuun.
Peter itse arvioi, että lopputulos vastaa 75–80 prosenttia hänen alkuperäisestä visiostaan. Se on korkea luku itsekriittiselle arkkitehdille.
Tähän vaikutti se, että hän sai olla mukana koko rakennusprosessin ajan. Monissa ruotsalaisissa kokonaisurakoissa suunnitteleva arkkitehti vaihdetaan rakennuspäällikköön. Näin kävi myös Hjortsjöskolanissa, mutta kunta kutsui Peterin jatkamaan neuvonantajan roolissa tilaajan puolella, minkä ansiosta hän saattoi seurata ja vaikuttaa yksityiskohtiin aina loppukatselmukseen asti.
”Olen ylpeä siitä, että koulusta tuli hieno rakennus. Ja vielä ylpeämpi siitä, että tilaaja ja käyttäjät näyttävät olevan tyytyväisiä. Se on tärkeintä.”
© Studio Peter BringseliusKestävyys
Hjortsjöskolan-koulussa on aurinkopaneeleja, viherkatto, väljät räystäät, jotka hallitsevat hulevesiä, sekä harkittu aurinkosuojaus, joka vähentää jäähdytyksen tarvetta. Suuri osa kestävyystyöstä tapahtuu kulissien takana, eikä ole näkyvissä elementeissä.
Peter myöntää kuitenkin rehellisesti, että olisi toivonut enemmänkin kestävyyttä. Hän olisi halunnut kouluun täysin kantavan puurakenteen. Sitä harkittiin, mutta se hylättiin lopulta kouluympäristön akustiikkavaatimusten ja tilaajan epävarmuuden vuoksi. Hän halusi myös käyttää uudelleenkäytettyä tiiltä. Se osoittautui kaksi–kolme kertaa uutta tiiltä kalliimmaksi, joten siitäkään ei tullut mitään.
Tällä osa-alueella Peter haluaa itse viedä työtä eteenpäin. Jatkossa painopiste on entistä enemmän olemassa olevien rakennusten muuntamisessa, uudelleenkäytössä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Seuraava askel hänelle on perehtyä tarkemmin elinkaariarviointiin (LCA), EPD-tietokantoihin ja materiaalikartoitukseen. Työkaluja, jotka löytyvät Archicad-ekosysteemistä, mutta joita hän ei ole vielä täysin integroinut omaan prosessiinsa. Siitä keskustelu jatkuu.
Mitä Peter sanoisi kollegalle, joka harkitsee työkalun vaihtoa
Arkkitehdeille, jotka harkitsevat ohjelmiston vaihtoa, hänen kokemuksensa on yksinkertainen. On pelottavaa vaihtaa työkalua, varsinkin ennen suurta toimeksiantoa, mutta se on tehtävissä.
Hän yhdisti kolme asiaa, jotka tekivät siirtymästä hallittavan: hän käytti kokeilulisenssiä ennen kuin oli täysin varma, kävi peruskurssin päästäkseen ohjelman kanssa alkuun ja hyödynsi Nordic BIM Groupin tuen siirtymän aikana.
Loput hän ratkaisi oppimalla matkan varrella, sillä periaate on hänen sanojensa mukaan sama. ”Kun olet työskennellyt jonkin aikaa BIM-suunnittelun parissa, voit katsoa sitä kahdella tavalla. Joko ajattelet, että tämä näyttää aivan erilaiselta, tai sitten koet, että ymmärrät periaatteen ja vain valikot ja toimintatavat ovat erilaisia.”
