Viitemalli BIM-suunnittelussa: arkkitehdin näkökulma

Mikä viitemalli on

Viitemalli on toisen osapuolen tietomalli, joka tuodaan omaan suunnitteluohjelmaan vain luettavaksi taustaksi – sitä ei muokata. Jokaisella suunnittelualalla on oma natiivimallinsa, jota se ylläpitää ja josta se vastaa; muiden alojen mallit näkyvät omassa työssä viitteinä.

Näin syntyy federoitu malli: kokonaisuus kootaan erillisistä, eri osapuolten omistamista malleista eikä yhdestä yhteisestä tiedostosta. Periaatteen ydin on vastuunjako:  arkkitehti vastaa arkkitehtimallin sisällöstä, rakennesuunnittelija rakennemallista ja talotekniikkasuunnittelija omistaan. Viitemallin avulla kukin näkee muiden ratkaisut ilman, että omistajuus hämärtyy.

Yleiskuva: viitemalli ja buildingSMARTin Reference View

Viitemallikäytännölle on openBIM-maailmassa oma standardoitu siirtomäärittely: buildingSMARTin IFC4 Reference View. Se on mallinäkymä (MVD, Model View Definition) eli IFC-skeeman osajoukko, joka on tarkoitettu juuri viitemalleihin perustuviin työnkulkuihin. Niissä tieto kulkee pääosin yhteen suuntaan.

• Sama periaate kuin edellä. Vastaanottaja ei muokkaa mallia. Muutospyynnöt, erityisesti geometriaan liittyvät, ohjataan mallin laatijalle, käytännössä BCF-huomautuksina.
• Kevyt ja vakaa sisältö. Rakennusosat välitetään valmiina muotoina ja ominaisuustietoina ilman parametrista älykkyyttä. Esimerkiksi Archicad jättää Reference View -viennistä pois seinä- ja palkkiliitosten suhteet. Näin malli toimii luotettavasti eri ohjelmistoissa.
• Kypsin IFC4-näkymä. buildingSMART kuvaa Reference View’tä IFC4-perheen vakaimmaksi ja kypsimmäksi MVD:ksi (uusin versio 1.2). IFC 4.3:n versio on määritelty taaksepäin yhteensopivaksi, ja ohjelmistoille on oma sertifiointinsa.

Arkkitehdille käytännössä: jaa ARK.ifc viitemalliksi IFC4 Reference View -vientiasetuksella. Design Transfer View’tä kannattaa käyttää vain, kun vastaanottajan on tarkoitus jatkaa mallin muokkaamista. Sovi näkymä hankkeen mallinnusohjeessa.

Suunta eteenpäin: buildingSMART siirtää käyttötapauskohtaiset tietovaatimukset IDS-määrittelyihin (Information Delivery Specification), ja IFC5 rakentuu modulaariseksi. Reference View’n periaate eli yksisuuntainen, vain luettava viite on kuitenkin edelleen viitemallityön perusta.

Lähteet: buildingSMART: MVD-politiikka IFC 4.x (2021), buildingSMART: Model View Definitions, buildingSMART: Reference View 1.2 -määrittely, Graphisoft: Model View Definitions (Archicad 30).

Kuvitus: mallit, tiedostomuodot ja linkitykset

Mallien linkitykset ja tiedostomuodot CDE:n kautta

Jokainen osapuoli vie natiivimallinsa IFC-tiedostoksi CDE:hen. Arkkitehti linkittää lähtötietomallin, RAK.ifc:n ja TATE.ifc:n viitteiksi, ja ARK.ifc linkitetään rakenne- ja talotekniikkasuunnittelijoille. Yhdistelmämallin tarkastuksesta palautetaan BCF-huomautukset mallien omistajille.

Arkkitehdin kaksi roolia

1.  Arkkitehtimalli on muiden viitemalli 

Arkkitehtimalli on hankkeen keskeisin viitemalli, koska muut suunnittelijat rakentavat työnsä sen varaan. Siksi arkkitehdin vastuulla on:

• Koordinaatisto ja origo: sovittu yhteinen sijaintipiste ja korkeusjärjestelmä (Suomessa tyypillisesti ETRS-GK ja N2000). Jos ne ovat väärin, kaikki viitemallit asettuvat väärin.
  
• Kerrokset ja korkotasot: yhtenäiset nimet ja korot, joihin muut mallit sidotaan.
• Moduulilinjat: usein yhteiset rakennesuunnittelijan kanssa. 
• Tilat (IfcSpace): tilatiedot ovat talotekniikan mitoituksen ja energialaskennan lähtötietoja.
• Tietosisältö: sovitun mukaisesti, esimerkiksi YTV 2012 -ohjeiden (osa 3, arkkitehtisuunnittelu) tai hankkeen oman mallinnusohjeen mukaan.
  
  

2.  Arkkitehti käyttää muiden malleja viitteinä 

Arkkitehti tuo omaan malliinsa viitteiksi esimerkiksi:

• lähtötieto- ja inventointimallit (maasto, olemassa olevat rakennukset, korjauskohteen nykytila)
• rakennemallin (kantavat rakenteet, ontelolaatat, palkit)
• LVIS- ja sprinklerimallit (kanavat, putket, laitetilat)
• tarvittaessa infra- tai pihasuunnitelmat.

Viitteitä käytetään tilavarausten tarkistamiseen, alakattokorkeuksien ja reikävarausten sovittamiseen, julkisivujen ja rakenteiden yhteensovittamiseen sekä piirustusten taustana.

Tekninen toteutus ja tiedostomuodot

Viitemalli tuodaan joko natiivina tai avoimessa IFC-muodossa. Jaetut tiedostot vaihdetaan yhteisen tietoympäristön (CDE, ISO 19650) kautta. Viitteeksi otetaan aina jaettu tai julkaistu versio, ei keskeneräistä työversiota.

Hyvät käytännöt arkkitehdille

• Älä kopioi viitemallin elementtejä omaan malliisi. Omistajuus ja ajantasaisuus katoavat. Jos kopiointi on pakko tehdä (esim. piirustusesitys), merkitse kopiot selvästi.
• Päivitä viitteet sovitussa rytmissä. Yleensä ennen suunnittelukokousta tai koordinaatiokierrosta. Tarkista, mikä versio on käytössä.
• Julkaise oma malli hallitusti. Vie IFC sovituilla asetuksilla, tarkista se itse ennen jakoa ja kirjaa muutokset.
• Hoida ristiriidat BCF:llä. Törmäykset ja kysymykset kirjataan BCF-huomautuksina mallin omistajalle; toisen mallia ei korjata itse.
• Ota origo ja kerrokset kuntoon heti alussa. Myöhäinen siirto on kallis kaikille osapuolille .
• Muista mallin käyttötarkoitus. Arkkitehtimallin tarkkuuden ja tietosisällön pitää vastata sitä, mihin muut sitä käyttävät!
  
  

Toteumamalli: rakentamisen aikaiset valinnat ja hiilijalanjälki

Toteumamalli kootaan samoista osapuolikohtaisista malleista kuin suunnittelun yhdistelmämalli. Erona on, että mallit päivitetään vastaamaan rakennettua: oikeat tuotteet, materiaalit ja määrät. Toteumamallista saadaan lähtötiedot loppukatselmuksen ilmastoselvitykseen ja rakennustuoteluetteloon.

Miksi tämä on nyt pakollista

Rakentamislain mukaan uudelle rakennukselle, jolle haetaan rakentamislupaa 1.1.2026 alkaen, on laadittava ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo. Velvoite ei koske pientaloja. 

• Rakennustuoteluettelo laaditaan lupavaiheessa vähintään pääpiirustustasolla. Se päivitetään toteutuneen mukaiseksi loppukatselmusta varten.
•  
• Ilmastoselvitys (hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki) laaditaan loppukatselmusvaiheessa toteutuneen rakennuksen tiedoilla.
• Raja-arvot ovat käyttötarkoituskohtaisia. Esimerkiksi kerrostalon raja-arvo on 16,0 kgCO2e/m²/a vuosina 2026–2027 ja 12,0 kgCO2e/m²/a vuodesta 2028 alkaen. Jos raja-arvo ylittyy, rakennusta ei voi ottaa käyttöön ilman muutoksia tai poikkeusta.

Toteumamallin muodostaminen vaihe vaiheelta

1. Hiilibudjetti suunnitteluvaiheessa. ARK-, RAK- ja TATE-mallien määristä lasketaan lähtötaso geneerisillä päästötiedoilla (kansallinen päästötietokanta CO2data.fi). Samalla laaditaan pääpiirustustasoinen rakennustuoteluettelo lupahakemukseen.
2. Tuotevalinnat hankinnassa. Kun urakoitsija valitsee tuotteet, kirjataan valmistaja, tuote ja sen ympäristöseloste (EPD, EN 15804). Jos valinta muuttaa ratkaisua (esim. eri runkomateriaali tai eriste), muutos tehdään mallin omistajan natiivimalliin.
3. Muutokset työmaalla. Toteutuneet muutokset päivitetään malleihin sovitussa rytmissä. Tuotetiedot liitetään mallin osiin ominaisuustietoina, ja niiden kytkentä säilyy IFC-tunnisteen (GUID) kautta. Työmaan energiankulutus ja kuljetukset kirjataan erikseen laskentaa varten.
4. Toteumamallin kokoaminen. Osapuolet julkaisevat toteumaversiot IFC-malleistaan CDE:hen. Ne yhdistetään samaan tapaan kuin suunnitteluvaiheessa, ja tietosisältö tarkastetaan (esim. Solibri): onko jokaisella laskentaan vaikuttavalla osalla materiaali ja tuotetieto.
5. Hiilijalanjäljen laskenta. Määrät ja tuotetiedot viedään LCA-työkaluun ympäristöministeriön arviointimenetelmän mukaisesti. Tuotekohtaiset EPD:t korvaavat geneeriset arvot niiden osien kohdalla, joille toteutunut tuote on tiedossa.
6. Loppukatselmus ja luovutus. Toteutuneen mukainen rakennustuoteluettelo ja ilmastoselvitys toimitetaan loppukatselmukseen. Toteumamalli luovutetaan tilaajalle käytön ja ylläpidon pohjaksi.
   
   

Arkkitehdin vastuu toteumamallissa

• Rakennetyypit materiaalikerroksina. Seinät, laatat ja katot mallinnetaan oikeilla materiaalikerroksilla ja paksuuksilla, jotta määrät ovat laskentakelpoisia.
• Valmiit ominaisuuskentät tuotetiedolle. Sovi heti alussa, mihin ominaisuuksiin valmistaja, tuote ja EPD-viite kirjataan. Näin toteumatieto voidaan lisätä ilman mallin uudelleenrakentamista.
• Yhtenäinen nimikkeistö (esim. Talo 2000) helpottaa määrien kohdistamista laskentaan ja rakennustuoteluetteloon.
• Hiilibudjetin seuranta. Arkkitehdin ratkaisut (runkomateriaali, julkisivut, tilatehokkuus) vaikuttavat hiilijalanjälkeen eniten luonnos- ja ehdotusvaiheessa. Laskenta kannattaa ajaa jokaisessa vaiheessa, ei vain lopussa.
• Muutosten päivitys omaan malliin. Arkkitehti päivittää omat osansa toteuman mukaisiksi. Muiden alojen muutokset tulevat mukaan viitemallien kautta.

Lähteet: Rakennustieto: raja-arvot ja ilmastoselvityksen tilannekatsaus (10/2025), YM:n lausuntopyyntö asetuksen 1027/2024 muuttamisesta (3/2026), One Click LCA: rakentamislain muutokset 2026.

Suunnittelumalleista toteumamalliin ja hiilijalanjäljen laskentaan

Suunnittelumallit päivitetään rakentamisen aikana toteutuneiden tuotteiden mukaisiksi. Niistä koottu toteumamalli antaa määrät ja tuotetiedot laskentaan, ja laskennan tulos ohjaa valintoja jo suunnitteluvaiheesta alkaen.

Miksi konsepti on tärkeä

Viitemalliperiaate mahdollistaa rinnakkaisen suunnittelun, selkeän vastuunjaon ja automaattisen yhteensovittamisen ilman, että kenenkään tarvitsee luovuttaa natiivimalliaan muiden muokattavaksi. Arkkitehdille se on sekä vastuu – oma malli on muiden pohja – että työkalu, jolla muiden ratkaisut näkyvät suoraan omassa suunnitteluympäristössä.