Ruotsi, 1961. Maalla menee hyvin. Poliittinen tilanne on vakaa, vauraus on nousussa ja Tukholmaan syntyy poika, jolla on suunnitelmia. Pikkulapsi on menossa teollisuuteen, isoisänsä seuraajaksi. Kaikki on valmiina. Poika ei kuitenkaan jää Smoolannin Bruzaholmin kylään, 20 kilometriä Eksjöstä itään. Hän ei aio omistaa elämäänsä ruotsalaiselle teollisuusseikkailulle. Sen sijaan hän aikoo rakentaa taloja. Luoda koteja. Koteja ihmisille, joita hän tapaa matkan varrella työskennellessään arkkitehtina omassa arkkitehtitoimistossaan.
Se ei ehkä ollut sitä, mitä hänen isoisänsä oli ajatellut, mutta Pål Ross ei ole koskaan katsonut taaksepäin ja miettinyt, miten olisi voinut käydä. Hän kokee olevansa juuri oikeassa paikassa.
"Olin sataprosenttisesti valmistautunut tulemaan insinööriksi. Koneet kiinnostivat minua kovasti. Rakastin viettää aikaa isoisäni kanssa ja nähdä, miten prosessi eteni valmiiksi tuotteeksi." Pålille insinööriopinnot olivat luonnollinen tie aikuisuuteen: "Minua imi täysin ajatus siitä, miten minun piti kehittyä insinöörinä opintojeni aikana, koska pelkäsin, että saattaisin vanhentua enkä pystyisi enää tuottamaan. Sen jälkeen kun minusta tuli arkkitehti, olen huomannut, että tässä ammatissa on aivan päinvastoin. Luulen, että siksi nautin siitä nyt niin paljon."
Voisi ajatella, että tie teollisuudesta arkkitehtuuriin on pitkä, mutta Pål varttui niin, että taide oli lähellä. Hänen äitinsä Lillebil oli taiteilija ja avasi poikansa silmät kaikelle ympäröivälle kauneudelle. Äitinsä maailmankatsomuksensa kautta kehittyvä insinööri kiinnostui taiteesta.
Insinööriopintojen teknisen taustan ja arkkitehtuurin yhdistäminen antoi Pål Rossille ainutlaatuisen näkemyksen siitä, mitä hän tekee: "Rakennan taloja, jotka haluan rakentaa ihmisille, joille haluan rakentaa. Uskon vilpittömästi, että teen työtäni yhä paremmin ja paremmin. Että kehityn jatkuvasti. En tajunnut sitä tapahtumahetkellä, mutta oli onnenpotku, että tehdas aikoinaan myytiin ja pääsin valitsemaan toisen polun elämälleni!"
Ross perusti vuonna 1996 oman arkkitehtitoimiston, joka keskittyi erilaiseen lähestymistapaan talonrakentamisessa. Tuohon aikaan tyyppitalot olivat Ruotsissa hyvin suosittuja, ja monien mielestä arkkitehtejä ei tarvittu, koska valmiita piirustuksia oli saatavilla. Tie oli pitkä, mutta Ross tiimeineen osoitti, kuinka olennaista arkkitehtien rooli on, kun halutaan luoda kokonaisvaltaisia, kauniita ja toimivia koteja.
Rossille on aina ollut tärkeää huolehtia niiden ihmisten terveydestä, jotka asuvat hänen suunnittelemissaan kodeissa. Tämän seurauksena hän on ollut edelläkävijä terveellisten kotien rakentamisessa, ja siitä onkin tullut hänen työnsä tunnusmerkki. Hän on ollut mukana kehittämässä Joutsen-sertifioituja rakennuksia, ja hän on jo useiden vuosien ajan ollut johtavassa asemassa rakennettaessa koteja, jotka eivät ole vain esteettisesti miellyttäviä vaan myös ihmisten terveyden kannalta parempia. Hänellä on selkeä tavoite, että materiaalivalintojen ja suunnittelun tulisi edistää asukkaiden hyvää ja terveellistä elämää.
Toinen keskeinen osa Rossin arkkitehtuurifilosofiaa on se, miten hänen rakennuksensa vaikuttavat ihmisten arkeen ja liikkumistottumuksiin. "Näen arkkitehtuurin välineenä, jonka avulla ihmisiä ohjataan luonnollisella ja harmonisella tavalla ympäristössään. Suunnittelemalla tilat ja sen miten niissä liikutaan tietyllä tavalla, olen vakuuttunut siitä, että me arkkitehdit voimme parantaa rakennuksissa asuvien elämänlaatua. Suunnitteluperiaatteeni ovat vahvasti antroposofian innoittamia, erityisesti näkemys siitä, miten ihmiset liikkuvat tilassa."
Keskeinen osa Pålin projekteja on keittiö - tila, joka on historiallisesti ollut kodin keskipiste. Rossille on tärkeää, että keittiö on osallistava. Paikka, jossa kaikki perheenjäsenet voivat olla yhdessä ja tuntea olevansa tervetulleita. Tämä on olennainen osa hänen suunnittelufilosofiaansa, joka heijastaa myös laajempaa suuntausta kohti avoimempia ja osallistavampia koteja.
Pål Ross on keskittynyt esteettisyyden ja terveyden lisäksi myös innovaatioihin ja kestävyyteen. Hän on soveltanut työssään 3D-mallinnusta ja muita nykyaikaisia teknologioita talojen suunnittelun tarkkuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Archicadin ja muiden työkalujen avulla hän pystyy tunnistamaan mahdolliset ongelmat jo varhaisessa vaiheessa, mikä tekee rakennuksista sekä tehokkaampia että helpompia rakentaa.
Hänen yrityksensä on tunnettu nollaenergiarakennusten rakentamisesta, joissa hyödynnetään tehdasvalmisteisia materiaaleja, kuten EPS-muotteja, hyvin eristettyjen ja kestävien rakennusten luomiseksi. Hänen suunnittelussaan painopiste ei ole vain estetiikassa ja terveydessä, vaan myös ympäristötietoisuudessa, jossa korostuvat rakennuksen pitkäikäisyys ja kestävyys.
Ross uskoo, että asiakkaat odottavat tulevaisuuden arkkitehtuurilta samaa kuin nykyäänkin: kauniita ja toimivia rakennuksia, joiden avulla he saavat enemmän irti elämästä. "Näen myös kasvavaa kysyntää kodeille, jotka on suunniteltu kestämään läpi elämänvaiheiden, myös vanhuuden. 'Ikuiset kodit', joissa rakennukset räätälöidään koko eliniäksi ja joissa turvallisuus ja esteettömyys tukevat viihtyisää asumista läpi elämän."
Aikana, jolloin ilmastonmuutos ja epävarmuus leimaavat maailmaa, Ross näkee arkkitehtuurin turvallisuuden ja vahvuuden paikkana. "Työskentelemme nyt ensimmäisen projektimme parissa Los Angelesissa, jossa kehitämme ratkaisuja kotien suojaamiseksi luonnonkatastrofeilta. Talot rakennetaan betonista, ja niissä on sisäänrakennetut vesisäiliöt ja ulkopuoliset sprinklerijärjestelmät, jotka suojaavat tulipaloilta ja sähkökatkoksilta. Tämä lähestymistapa turvallisuuteen voisi olla malli tulevaisuuden kodeille, joissa toiminnallisuus ja suojaus ovat keskeisessä roolissa."
Juuri tämä on Pålin työn ydin: turvallisten ja hyvien tilojen luominen. "Haluan, että asiakkaani tuntevat, että talo, johon he muuttavat, on heti ensimmäisestä hetkestä lähtien koti. Koti, jossa on hyvä ja turvallinen asua. Kun saavutan tämän, olen onnistunut työssäni."