Sofia Juntunen on nuori arkkitehti, joka on diplomityössään ensimmäisenä Suomessa käsitellyt arkkitehtuurin ja itsetuhoisen käyttäytymisen kytköstä sekä tilaturvallisuutta ja ympäristösuojia. Terveyslähtöinen ja tutkimusnäyttöön perustuva suunnittelu on hänelle henkilökohtaisten kokemusten takia lähellä sydäntä.
Helsingissä syntynyt ja koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asunut arkkitehti Sofia Juntunen kasvoi kaksikielisenä aikoinaan Pietarista muuttaneiden vanhempiensa kanssa. Monikulttuurisuus ja kulttuurikasvatus ovat olleet isossa roolissa hänen elämässään pienestä asti.
”Useiden eri kiinnostusten kohteiden kautta päädyin opiskelemaan arkkitehtuuria, sillä se mahdollisti monipuolisen osaamisen soveltamisen ja luovuuden harjoittamisen. Minulla on aina ollut tarve olla ihmisille avuksi, ja minulla kesti tovin oivaltaa, kuinka se voisi olla arkkitehtuurin kautta mahdollista, vaikkakin arkkitehtuuri on lähtökohtaisesti monilta osin ihmistä palvelevaa ja auttavaa”, Sofia perustelee arkkitehdin ammatin valintansa.
© Valtteri Hautsalo
Kandiopintojen loppuvaiheessa hän löysi suunnittelun ja ympäristöpsykologian välisen yhteyden: ”Terveyslähtöinen ja tutkimusnäyttöön perustuva suunnittelu mahdollistaa objektiivisemman ja ihmisiä huomioivan alustan arkkitehtuurille, siten syventäen avunantonäkökulmaa. Opintojen aikana ehdin perehtyä erityisesti mielenterveyden ja itsetuhoisen käyttäytymisen huomioimiseen suunnittelussa diplomityöni myötä, minkä lisäksi painopisteinä olivat olleet rakennussuunnittelu sekä arkkitehtuurin moninaiset kestävän kehityksen näkökulmat.”
Näkymä psyykkisesti esteettömän turvakodin pääsisäänkäynnille. © Sofia Juntunen
Sofia valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta toukokuussa 2025. Diplomityöllään (Psyykkisesti esteetön turvakoti itsetuhoisille, 2025) Sofia voitti Nordic BIM Groupin vuonna 2025 ensimmäistä kertaa jakaman Vuoden Archicad-opinnäytetyö -kilpailun. Hänen työnsä sai tuomaristolta erityistä kiitosta Archicad-mallin kokonaisvaltaisesta hyödyntämisestä yksilöllisen hahmon mallintamisessa sekä esitysaineiston tuottamisessa. ”Työ oli ansiokkaasti toteutettu, ja se oli arkkitehtoninen ja vaikuttava muotokieleltään. Aiheen merkityksellisyys ja henkilökohtaisuus näkyvät viimeistellyssä kokonaisuudessa", tuomaristo perustelee Sofian diplomityön voittoa.
Sofian diplomityön ajatusprosessi käynnistyi jo hänen kandidaatintyönsä aikana: ”Tiesin, että halusin jatkaa psyykkisen esteettömyyden teorian kanssa, ja että olisi mielenkiintoista suunnitella tutkimusnäyttöön perustuva rakennus, sillä maisteriopinnoissa yhtenä painopisteistäni oli kestävä rakennussuunnittelu. Pohdin pitkään, mikä rakennus voisi olla typologialtaan ja käyttäjäryhmältään toimiva suhteessa teoriaan, kunnes huomasin Julia Sangervon tehneen valtuustoaloitteen Pirkanmaalla itsetuhoisuudesta kärsiville ihmisille suunnattujen turvakotien perustamisesta. Idea moisesta rakennuksesta tuntui innostavalta, sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti tärkeältä.”
Turvakodin toiminnallisuuskonsepti. © Sofia Juntunen
Diplomityö oli pitkä prosessi. Sofia työsti sitä aktiivisesti noin yhdeksän kuukauden ajan. Ensimmäiset neljä kuukautta hän keskittyi teoriaosaan, jolloin hän luki paljon lähdekirjallisuutta, kirjoitti, ja tapasi ohjaajia ja asiantuntijoita. ”Näyttöön perustuvan suunnittelun lähestymistavassa on tärkeää saada tutkimuspuoli valmiiksi, jotta suunnittelulähtökohdat on tiedostettu ja sisäistetty hyvissä ajoin ennen suunnittelutyötä. Tein hyvissä ajoin taittopohjan diplomityölle, mikä helpotti kokonaisuuden ja työn etenemisen hahmottamista”, Sofia perustelee panostustaan diplomityönsä teoriaosuuteen kirjoittamisprosessin alussa.
Seuraava osuus oli käytännönläheisempi: ”Seuraavat pari kuukautta menivät sopivan suunnittelutontin etsinnässä, turvakodin konseptin muodostamisessa, ja rakennuksen luonnostelussa – piirsin alkuun käsin näkymäkuvia turvakodista, jotta saisin paremman ymmärryksen siitä, millaiseksi lähden rakennusta muotoilemaan. Viimeiset kolme kuukautta suunnittelin turvakotia piirustusten ja mallinnusten avulla, minkä ohella kirjoitin ja työstin lopullisia materiaaleja.”
Sofian suunnitteleman turvakodin aksonometria. Turvakoti koostuu kuudesta tasasivuisesta nurkasta pyöristetystä aumakattoisesta yksiköstä. © Sofia Juntunen
Sofia kertoo, että diplomityön parissa työskentely oli prosessina melko suoraviivaista, sillä tekeminen ja aikatauluttaminen olivat hänelle jo harjaantuneita. Emotionaalisesti prosessi oli kuitenkin välillä melko haastavaa, erityisesti diplomityön teoriaosaa kirjoittaessa aiheen raskauden vuoksi.
Vaikka Sofia on tehnyt töitä muidenkin projektien parissa, hänen diplomityönsä on tähän mennessä kuitenkin hänen suosikkiprojektinsa: ”Tein sitä antaumuksella ja aidolla kiinnostuksella tutkimusaihetta ja turvakodin suunnittelua kohtaan. Siinä yhdistyi nimenomaan tutkimuspuoli, tutkimustuloksiin nojautuminen suunnittelussa, ja sitten itse rakennussuunnitelma.”
Turvakodin pohjapiirustus. © Sofia Juntunen
”Turvakoti onnistui hyvin siihen nähden, että se oli toiminnallisuudeltaan ja typologialtaan ensimmäinen vastaavanlainen rakennus. Suunnitelma tarjoaa konkreettisen esimerkin siitä, kuinka arkkitehtuurilla on mahdollista vaikuttaa psyykeen, vähentää itsetuhoista käyttäytymistä, ja mahdollisesti myös pelastaa henkiä. Sain muotoiltua rakennuksesta kiinnostavan, terveyslähtöisen, toimivan ja turvallisen. Diplomityöni osoittautui myös olemaan ensimmäisiä suomalaisia töitä, joka käsittelee arkkitehtuurin ja itsetuhoisen käyttäytymisen kytköstä sekä tilaturvallisuutta ja ympäristösuojia”, Sofia kertoo ylpeänä.
Opiskelunsa aikana Sofia oli osa-aikaisesti töissä useammassa arkkitehtitoimistossa, joista tarttui mukaan laaja tietotaito ja ymmärrys siitä, mitä polkua hän haluaisi kulkea.
Pasuunakujan kerrostalot, Planetary Architecture, kuva: Sofia Juntunen
Hänen viimeisin työpaikkansa on ollut Planetary Architecture -arkkitehtitoimistossa. Toimiston tiimin kanssa Sofia sai tehdä töitä projektin parissa, josta on tullut diplomityön lisäksi toinen projekti, josta hän voi sanoa olevansa ylpeä. Hankkeena oli lamellikerrostalokokonaisuuden suunnittelu Helsingin Kannelmäkeen. Sofia sai olla projektissa mukana avustamassa luonnosvaiheesta toteutukseen. ”Rakennukset suunniteltiin olevaan kaupunkirakenteeseen sopiviksi, puu-betoni-hybridirakenteisiksi, sosiaaliset ja yhteisölliset aspektit huomioiden. Oli hienoa työskennellä pitkäjänteisesti projektissa, jossa samoja arvoja jakava tiimi tuki työntekoa ja oppimista”, Sofia kertoo innokkaasti.
Pasuunakujan kerrostaloissa on CLT-rakenteiset parvekkeet ja puurankarakenteiset julkisivut, Planetary Architecture, kuva: Sofia Juntunen
”Yleisellä tasolla minua kiinnostavat projektit, jotka toimivat holistisesti kestävällä pohjalla ja joissa panostetaan ihmislähtöisyyteen ja hyvinvointiaspekteihin, jolloin pääsisin hyödyntämään osaamistani parhaiten. Minua kiinnostavat sellaiset projektit, joissa voi kokeilla asioita, ja jotka ovat rohkeita, innovatiivisia, jopa uraauurtavia”, Sofia kertoo häntä kiinnostavista projekteistaan, mutta hän mainitsee samalla, että häntä kiinnostavat lähtökohtaisesti kaikki projektit.
Turvakodin eteispiha © Sofia Juntunen
Hänen mielestään mielenterveyden ja rakennetun ympäristön vuorovaikutussuhteeseen liittyvää tutkimusta olisi mielenkiintoista jatkaa: ”Olisi ihanteellista, jos projekteissa voisi yhdistää tutkimusta ja suunnittelua. Jos puhutaan suunnittelupuolesta, niin erityisesti sellaisten projektien parissa työskentely kiinnostaisi, joissa monialaisessa ja poikkitieteellisessä tiimissä olisi mahdollisuus tukeutua uusimpaan tutkittuun tietoon, niin ympäristöpsykologian ja sosiologian, kuin ekologian ja luonnon monimuotoisuuden, rakennus- ja materiaalitekniikan ja muiden arkkitehtuurisuunnitteluun liittyvien osa-alueiden osalta. Kaikkien mittakaavojen ja typologioiden parissa olisi mielekästä työskennellä. Kaikessa on mahdollista ottaa terveysnäkökulmat huomioon.”
Sofia kertoo inspiroituvan helposti monenlaisista asioista: ”Voisin sanoa, että lähes jokaisessa rakennuksessa tai projektissa on jotain mieleenpainuvaa, joka jää tavalla tai toisella muistiin. Ehkä tällä hetkellä huomaan inspiroituvani nykyaikaisista projekteista, jotka ovat käyttäjälähtöisiä, luonnonläheisiä, ja joissa huomioidaan useampia kestävyyden näkökulmia.”
Esimerkkinä hän mainitsee referenssikohteina hänen diplomityössään olleet Heatherwick Studion Maggie’s Centren ja Nord Architects:n Alzheimer’s Villagen Daxissa.
© Sofia Juntunen
”Myös puuarkkitehtuuri on sen biofilisten ominaisuuksien takia kiinnostanut. Mainioita esimerkkejä ajankohtaisesta puuarkkitehtuurista ovat viimeisin Arkkitehtuurin Finlandian voittajakohde, Anttinen Oiva Arkkitehtien Katajanokan Laituri sekä Helen&Hard arkkitehtien monet projektit. He hyödyntävät puuta innovatiivisesti, myös uusiokäyttösuunnittelukohteissa”, Sofia tiivistää kiinnostuksensa puuarkkitehtuuriin. “Lisäksi Aaltojen ja Sigurd Lewerentzin arkkitehtuuri on inspiroinut jo pidempään”.
Sofian lähestymistavat suunnitteluun ovat vaikuttaneet erityisesti myös hänen diplomityössään käsitellyt aiheet: ”Psyykeen ja rakennetun ympäristön keskinäinen vuorovaikutus on kiinnostanut pitkään - eli se, kuinka ympäristö muovaa ihmisen ajatuksia ja käyttäytymistä, ja kuinka sitten ihminen vastavuoroisesti muokkaa ympäristöään omien ja kulttuurisidonnaisten ajatusmallien ja kokemusten myötä. Muistan, että suuren vaikutuksen teki aikoinaan Christopher Nolanin Inception-elokuva. Se sai pohtimaan, kuinka eri tavoin ihmiset kokevat, tulkitsevat ja muuttavat tiloja ja objekteja ympärillään oman mielen ‘rajoissa’.”
Turvakodin majoitusyksikön yhteistila. © Sofia Juntunen
Myös henkilökohtaiset kokemukset ovat motivoineet Sofiaa toiminnassaan: ”Ehkä kuitenkin eniten minua on inspiroinut tai ennemminkin motivoinut omakohtainen kokemus keskivaikeasta masennuksesta parantumisesta. Oman voinnin muutoksen myötä oivalsin ympäristön tarkastelun, kokemisen ja oman käyttäytymisen muuttuvan suhteessa mielenterveyden tilaan, mikä sai kiinnostumaan nimenomaan mielenterveyden ja arkkitehtuurin vuorovaikutussuhteista. Lisäksi lähestymistapaani arkkitehtuuriin ja suunnitteluun on vaikuttanut tutustuminen ympäristöpsykologian kirjallisuuteen ja poikkitieteellisiin tutkimuksiin.”
Työssään ja diplomityössään Sofia hyödyntää monipuolisesti erilaisia työkaluja. Tieto- ja lähdehakuun hän käyttää Googlea ja Google Scholaria, ja paljon hyviä tutkimusartikkeleita hän on löytänyt Elsevierista ja Research Gatesta. Arkkitehtuuriprojekteja ja toteutussuunnittelua hän kertoo tutkivansa yleensä Dezeenin kautta sekä hänen Instagramissa seuraamiltaan arkkitehtitoimistojen tileiltä, sillä referenssien tutkiminen on hänelle tärkeä työkalu suunnittelun tukena.
Hänellä on käytössä myös erilaisia suunnittelu- ja visualisointityökaluja: ”Suunnittelutyössä käytän pääosin Archicadia, sillä se on omassa työskentelyssä osoittautunut toistaiseksi parhaaksi ja monipuolisimmaksi suunnitteluprosessia ja mallintamista ajatellen. Visualisointeja olen viime aikoina tehnyt käyttäen Twinmotionia. Kuvankäsittelyyn, grafiikkaan ja taittoon hyödynnän Adoben-tuoteperhettä, ja työstän materiaalia myös padilla digitaalisesti piirtäen”, Sofia listaa.
Näkymä turvakodin ravintolan suuntaan. © Sofia Juntunen
Sofialla on digitaalisten työkalujen lisäksi myös perinteiset työkalut jatkuvasti käytössä: ”Kirjoittaminen sekä muistiinpanojen ja tehtävälistojen tekeminen on tärkeä osa työskentelyä. Minulla on aina vihko ja kynä vieressä. Eikä pelkästään edellä mainittuja varten, vaan myös piirtämiseen ja luonnosteluun, tai joidenkin asioiden parempaa visuaalista hahmottamista varten.”
Turvakodin olohuonessa on vahva luontoyhteys. © Sofia Juntunen
Opiskelutöissään Sofia on käyttänyt myös elinkaari-, energia- ja viherkerroinlaskennan työkaluja sekä hieman GIS-sovelluksia ja Cetopoa. ”Tekoälyä olen toistaiseksi käyttänyt vain termien opettelun tukena, tekstin kääntämiseen ja kuvankäsittelyssä pienimuotoisesti. Nythän tekoäly tulee käyttöön myös Archicadissa, mikä ainakin demojen perusteella vaikuttaa todella hyvältä”, Sofia iloitsee.
Meidän aikamme suurimpia haasteita ovat Sofian mukaan ilmastonmuutoksen hillintä, rakennusalasta aiheutuvien päästöjen vähentäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.
Turvakodin sisäpiha © Sofia Juntunen
”Ratkaisut tähän haasteeseen painottuvat kvantitatiivisiin menetelmiin, ja koen, että on tärkeää olla unohtamatta arkkitehtuurin kvalitatiivista ulottuvuutta sekä ihmisiä ja heidän hyvinvointiansa – ihmisiähän varten pääosin kuitenkin rakennetaan. Lisäksi yhteiskunnassamme on paraikaa vaikea mielenterveyden kriisi, ja koska rakennetulla ympäristöllä on tutkitusti vaikutusta hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, täten arkkitehtuurilla pystyy asiaan myös vaikuttaa. Tämän näkökulman ongelmiin pyrin löytämään ratkaisuja”, Sofia kertoo.
Kestävä kehitys ja kestävä suunnittelu ovat Sofialle tärkeitä. Hänen oma painopisteensä on sosiaalisen kestävyyden huomioimisessa inklusiivisen, käyttäjälähtöisen ja saavutettavan ympäristön suhteen. Hän pyrkii kuitenkin parhaansa mukaan huomioimaan työssään myös muita kestävän suunnittelun periaatteita. Tämä näkyy esimerkiksi uusiutuvien ja/tai kierrätettyjen materiaalien hyödyntämisessä ja biodiversiteettia kohentavissa ratkaisuissa.
Turvakodin kohtaamistilassa on käytetty paljon puuta © Sofia Juntunen
”Erityisesti uusiokäyttökohteiden suunnitteleminen, elinkaariajattelu ja huollettavuuden huomioiminen tukevat kestävän kehityksen käytäntöjä. Ihanteellisesti projekteissa olisi aina kunkin suunnitteluvastuualueen asiantuntijoita mukana mahdollisimman kestävien lopputulosten saavuttamiseksi”, Sofia kuvastaa tulevaisuuden ihanteellisia projekteja.