Tietokoneiden lupaamaa tuottavuusloikkaa ei aluksi syntynyt, koska niitä käytettiin pääasiassa vanhojen tehtävien tekemiseen uudella välineellä. Käytännössä tietokone toimi vain “nopeampana kirjoituskoneena”.
Sama ilmiö toistui BIM-maailmassa. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana esimerkiksi Archicad-käyttöönotossa 3D-mallinnusta hyödynnettiin ensisijaisesti 2D-piirustusten tuottamiseen, usein PDF-muodossa. Vallankumouksellinen, tietorikas ympäristö litistettiin muotoon, joka voitiin tulostaa ja hyväksyttää viranomaiskäytössä.
Tätä ilmiötä kutsutaan “siiloutuneeksi BIMiksi”. Yksittäinen suunnittelija – esimerkiksi arkkitehti – voi kokea työnsä nopeutuvan, mutta projektin kokonaistehokkuus ei parane. Syy on yksinkertainen: työnkulku ei muuttunut. Perinteinen Design–Bid–Build -malli, vastakkain asettelevat sopimukset ja suunnittelualojen väliset siilot jäivät ennalleen.
Opetus: Tuottavuus ei synny pelkästä uuden työkalun käyttöönotosta, vaan työnkulun uudistamisesta.
Tietokoneet yleistyivät 1980-luvun puolivälissä, mutta niiden tuottavuushyödyt näkyivät kunnolla vasta 1990-luvun lopulla. Syynä oli viive: kesti yli 15 vuotta, ennen kuin työvoima kasvoi teknologian mukana ja organisaatiot siirtyivät vanhojen prosessien digitalisoinnista aidosti digitaalisten toimintatapojen suunnitteluun.
BIM on kulkenut lähes saman polun:
Jos noin 20 vuoden viive pitää paikkansa, olemme nyt BIMin kehityksessä vaiheessa, jota voisi verrata “vuoteen 1994” tietotekniikan historiassa. Infrastruktuuri on olemassa, mutta todellinen läpimurto – jossa tietomalli toimii sopimuksellisena tiedonlähteenä koko elinkaaren ajan – on vasta edessä.
BIM-siirtymä ja monialainen yhteistyö muuttaa alan rooleja merkittävästi. Perinteiset, manuaaliseen tarkastukseen ja erillisiin malleihin perustuvat tehtävät vähenevät. Samalla syntyy uusia rooleja, kuten information managerit, tekoälyn hyödyntämiseen keskittyvät asiantuntijat ja algoritmisen suunnittelun osaajat.
| Katoava rooli (piirustusten aikakaudelta) | Nouseva rooli (digikaksosten aikakaudella) |
| Piirtäjä: loi ja muokkasi piirustuksia | BIM-koordinaattori tai information manager: hallitsee tietosisältöä ja selvittää ristiriitoja |
| Rakennusselostuksen laatija: Tiedostojen muokkaus | Laskennallinen suunnittelija: luo logiikkaan pohjautuvia rutiineja rakennuksen suorituskyvyn seuraamiseen |
| Käsin operoiva määrälaskija: rakennuksen osien määrien tulkinta PDF-tiedostoista | Mallipohjainen määrälaskenta: reaaliaikainen kustannustieto mallista |
| Perinteinen työmaainsinööri: Prosessinhallinta ”mutu”-tuntumalla ja paperilla | Digitaalinen työmaainsinööri: Prosessinhallinta ja ohjaus reaaliaikaisilla laserskannauksilla ja 4D aikatauluilla |
Siinä missä tekoäly vähentää perustason ohjelmointityötä, myös arkkitehtuurin perinteiset “piirtämiseen” keskittyvät roolit ovat vähenemässä. Pelkkä piirustustaito ei enää riitä – keskeiseksi nousee kyky hallita ja jalostaa dataa, josta syntyy useita lopputuotteita: piirustuksia, määrälaskenta, simulointeja ja analyysejä.
Tekoälyn käyttöönotto muistuttaa tietokoneiden yleistymistä: se ei korvaa BIMiä, vaan toimii sen vauhdittajana.
Pitkään on ajateltu, että BIM-mallinnus on hidasta ja työlästä. Nyt tekoäly automatisoi monia rutiinitehtäviä, kuten tiedon hakua, objektien sijoittelua, talotekniikan reititystä ja vaatimustenmukaisuuden tarkistuksia. Samalla BIM-ammattilaisen rooli muuttuu mallintajasta enemmän muokkaajaksi ja ohjaajaksi.
BIM-kentässä voidaan karkeasti erottaa kaksi lähestymistapaa:
Tietokoneiden vaikutus tuottavuuteen realisoitui vasta, kun niitä ymmärtävä sukupolvi nousi päätöksentekoon. BIM on nyt samassa vaiheessa.
Työkalut ovat kypsiä, data on olemassa ja tekoäly valmis hyödyntämään sitä. Muutos on käynnissä, ja pitkään jatkunut tuottavuusparadoksi on ratkeamassa.
Ainoa avoin kysymys on: oletko mukana muutoksessa – vai seuraatko sitä sivusta?